The Day After/Seuraava päivä
The Day After
The beginning of October was memorable at the Caring Hands family. We officially opened our office; launched the literacy program; received the President’s Export Award from Uganda’s president. It was great to see how these poor women could sit in such a dignified way at the banquet room with the leader of the country. Some of these true survivors had lived by gathering food from garbage dumps. Now they were enjoying a banquet with the President of Uganda. It was an experience that none of us will forget.
The next morning we came back to the mundane everyday service of the members of Christ’s body. In the cold October morning a 41 year old widow Nampijja Christine was waiting at our gate. She was sick, cold and hungry. She told her life story: “I am a widow and my only son abandoned me because she thought I was going to die. I have AIDS and skin cancer. At the beginning of the year I was diagnosed with tuberculosis, and I just ended the treatment. I am afraid of starting ARVs to treat the virus because I do not have food. I live in a house made from scrap wood where the roof is leaking and the floor is dirt. I do not have a bed but a worn thin mattress and two sheets as a blanket and an old mosquito net. I was not able to pay for my rent last month.” I inquired if she had any friends or relatives. Only the widow of his brother’s wife had been assisting her.
Caring Hands is for neighbors like Christine. Through our work we would like to raise the quality of life and to help people have a dignified life and death. Everyone wants to feel loved, cared for and valued. We want her to feel that she does not have to be alone. The best therapy for her is to be with other women who have been dealt a heavy blow who could encourage her to continue. We helped her by giving her food and clothing. We have rented her a place to stay, will be buying a bed and the bare necessities for her modest home. We pray that Christine can experience the love of Christ through us.
Monday was a typical day. We had many visitors at our office: widows, HIV positives, orphans, single mothers, the sick, who had similar stories to Christine. One moving moment was when Liz, a HIV positive young mother wanted to bless us. Even though she had lost her husband, two of her children and two of her surviving three children are HIV positive, she wanted to bless us and the work we are doing. It was an experience which we will never forget.
It was great to get recognition from the President for our work. However, the best is if our Heavenly Father would continue to bless our work with our suffering neighbors. We do not have a patented answer for all the problems we are confronted with. Perhaps the best is to use the approach of Jesus who asked someone who approached him: “What would you like me to do for you?”
Milla
Seuraava päivä
Lokakuun alku on ollut muistorikas Caring Handsin suuressa perheessä: toimistomme avattiin virallisesti, luku-ja kirjoitustaito-ohjelma aloitettiin, Caring Hands sai Ugandan Presidentin vienninedistämispalkinnon. Oli mahtavaa nähdä, kuinka arvokkaasti nämä köyhät naiset saivat istua juhlahuoneessa yhdessä maan johtajan kanssa. He ovat todellisia selviytymisen sankarittarija, joista jotkut ovat keränneet ruokaa roskakasoista. Nyt he nauttivat illallista juhlatilaisuudessa yhdessä Ugandan johtajien kanssa. Se on kokemus, joka ei meiltä keneltäkään unohdu.
Seuraavana aamuna palasimme takaisin arkeen palvelemaan Kristuksen ruumiin jäseniä: viileässä lokakuisessa aamussa portilla odotti Nampijja Christine, 41 vuotias leski. Hän oli sairas, viluinen ja nälissään. Hän kerto meille elämänsä tarinan: “Olen leski ja ainoa poikani hylkäsi minut, koska luuli minun kuolevan. Minulla on Aids ja ihosyöpä. Vuoden alussa minnulla todettiin myös tuberkuloosi, jonka hoito on juuri loppunut. Pelkään aloittaa ARV lääkitystä viruksen hoitoon,koska minulla ei ole ruokaa. Asun jätelaudoista kyhätyssä majassa, jonka katto vuotaa ja jossa on maalattia. Minulla ei ole sänkyä vain vanha ohut patja, kaksi ohutta lakanaa peittona ja rikkinäinen hyttysverkko. Vuokraa en ole pystynyt maksamaan viimekuussa.” Kysyin oliko hänellä ketään ystäviä tai sukulaisia. Vain leskeksi jäänyt veljen vaimo on ollut häntä auttamassa.
Caring Hands on Christinen kaltaisia lähimmäisiä varten. Haluamme toimintamme kautta nostaa elämänlaatua, auttaa ihmisiä arvokkaaseen elämään sekä kuolemaan. Jokainen meistä haluaa tuntea olevansa rakastettu, välitetty ja arvostettu. Christineä pyysimme tulemaan mukaan luku-ja kirjoitustaito-ohjelmaamme. Haluamme hänen kokevan, ettei hänen tarvitse olla yksin. Parasta terapiaa hänelle on olla muiden kovia läpikäyneiden naisten joukossa, jotka osaavat kannustaa jatkamaan. Avustamme häntä antamalla ruokaa ja vaatteita. Olemme jo vuokranneet hänelle asunnon, hankimme vuoteen ja välttämättömät tarvikkeet pieneen ja vaatimattomaan kotiin. Rukouksemme on, että Christine voi tuntea Kristuksen rakkauden meidän kauttamme.
Maanantai oli tyypillinen päivä. Toimistossame oli monta kävijää: leskiä, hiv-positiivisia, orpoja, yksinhuoltajia,sairaita, joilla jokaisella oli samankaltainen kertomus kuin Christinellä. Yksi koskettavimmista hetkistä oli, kun Liz-niminen hiv-positiivinen nuori äiti halusi siunata meitä. Vaikka hän oli jo menettänyt miehensä, kaksi lastaan ja kolmesta jäljellä olevasta lapsesta kaksi on hiv-positiivisia, hänellä oli vielä halua siunata meitä ja toimintaamme. Se on kokemus, joka ei unohdu mielestäni.
Oli mahtavaa saada Presidentiltä tunnustus työstämme. Kuitenkin parasta on, jos Taivaallisen Isämme siunaus ja tunnustus saa seurata toimintaamme kohdatessamme kärsiviä lähimmäisiämme. Onko meillä selkeät patenttiratkaisut heidän ongelmiinsa, vai maltammeko käyttää Jeesuksen kysymystä esimerkkiä heitä lähestyessämme: “Mitä sinä haluaisit, että minä sinulle tekisin?”
Milla
