Milla Happonen

“At least I held and loved her once”

Little Esther did not have the chance to grow up. She had already been underweight for a long time. Even though she was a year and 2 months old, she weighed about half of what was normal for her age. We heard from her grandmother, Paskalina that Esther had been sick for one week. She had refused to eat. We also heard that her mother Molly had given birth this week to a boy child. We were concerned of this young mother, her sick child and of the newborn baby. Molly is HIV+ and last time we saw her, she had lost a lot of weight.

This morning we had a discussion with our workers of the family’s condition. In the afternoon we received a telephone call informing us that Esther had passed away. We did not make in time to help her. We felt a great loss. Silently we drove to meet the family. My assistant, Rian said “At least I held and loved her once.” Esther’s mother, Molly is one of our ladies that makes beads. Last time Molly came to sell the beads she had made, she came carrying Esther on her back. When Rian had seen them, she felt that she had to treat Esther especially well. She had seemed so weak and pitiful. Rian had carried Esther around for a long time.

The grandmother had taken Esther to the doctor in the afternoon. She was given medicine but it was too late, nothing could be done any longer. On the way home, the grandmother realized that her grandchild had died in her arms as they waited for their scooter ride. She bravely rode silently home with the deceased Esther in her arms. The driver would not have given a ride if he had known that the child had died.

That week two visitors had visited in that small room: life and death. There with the assistance of her mother, Molly had given birth to a boy child. Now she was sitting on the floor beside the lifeless body of Esther. As we drove home, I was thinking how could we have helped. Molly needs besides nutritious food, people around her who love and care for her and the whole family. She needs God, who is full of grace and loving.

“God is in the slums
In the cardboard boxes
Where the poor play house
God is in the silence of a mother
Who has infected her child with a virus
That will end both of their lives
God is in the cries
Heard under the rubble of war
God is in the debris of wasted opportunity and lives
God is with us
If we are with them.”
(Bono)

With love,

Milla

“Sain pitää häntä sylissäni ja rakastaa häntä ainakin yhden kerran”

Pikku Esther ei saanut koskaan mahdollisuutta kasvaa isoksi. Hän oli alipainoinen jo kauan. Vaikka Esther oli jo 1v 2kk vanha, hän näytti vain puolivuotiaan kokoiselta. Saimme kuulla hänen isoäidiltään Paskalinalta, että Esther oli ollut hyvin sairaana jo yhden viikon ajan. Hän oli kieltäytynyt syömästä ruokaa. Meille kerrottiin myös, että Molly, Estherin äiti, oli synnyttänyt samalla viikolla poika vauvan. Olimme huolissamme tästä nuoresta äidistä, hänen sairaasta tyttärestään ja vastasyntyneestä vauvasta. Molly on Hiv-positiivinen ja viimeksi hänet tavatessamme, hän oli laihtunut paljon.

Tänään aamulla keskustelimme perheen tilanteesta työntekijöidemme kanssa. Iltapäivällä saimme puhelun, että Esther oli kuollut. Emme ehtineet viedä hänelle apua ajoissa. Koimme syvää tappion tunnetta. Matkalla perheen luo olimme hiljaisia. Rian, asistenttini sanoi: ” Ainakin sain pitää häntä kerran sylissäni ja rakastaa häntä! ” Estherin äiti Molly on yksi helmientekijöistämme. Viime kerralla Mollyn tullessa helmien myyntiin hän kantoi Estheriä tapansa mukaan selässään. Nähdessään heidät Rian oli kokenut, että hänen tulisi pitää Estheriä erityisen hyvänä. Hän oli näyttänyt niin heikolta ja säälittävältä. Rian kantoi Estheriä sylissään kauan aikaa.

Isoäiti oli vienyt Estherin lääkäriin tänään iltapäivällä. Hänelle annettiin lääkettä, mutta mitään ei ollut enää tehtävissä. Kotimatkalla isoäiti tajusi lapsenlapsensa kuolleen hänen sylissään siinä mopotaksia odotellessa. Urhoollisesti hän ajoi mopon tarakalla kotiin asti kuollut pikku Esther sylissään. Mopokuski ei olisi antanut hänelle kyytiä, jos olisi tiennyt, että vauva oli kuollut.

Pienessä huoneessa oli käynyt samalla viikolla kaksi vierailijaa: elämä ja kuolema. Siellä Molly oli synnyttänyt poikavauvansa äitinsä avustuksella. Nyt hän istui Estherin elottoman ruumiin vierellä lattialla. Kotimatkalla mietimme, kuinka voisimme olla avuksi. Molly tarvitsee ravitsevan ruuan lisäksi myös ihmisiä ympärilleen, jotka rakastavat ja välittävät hänestä ja hänen koko perheestään. Hän tarvitsee Jumalaa, joka on armollinen ja rakastava.

“Jumala on slummeissa.
Pahvilaatikoissa, joissa köyhät leikkivät kotia.
Jumala on hiljaisuudessa, jossa äiti elää infektoiduttuaan lapsensa viiruksella,
mikä tuhoaa heidän molempien elämät.
Jumala on huudoissa, jotka kuuluvat sodan raunioiden alta.
Jumala on elämän jäännöksissä ja tuhlatuissa mahdollisuuksissa
Jumala on meidän kanssamme,
jos me olemme heidän kanssaan.”
(Bono)

Rakkaudella Milla

Uncategorized