Makaroonia ja ranskalaisia/Macaroni and French Fries
”Makaroonia ja ranskalaisia”
Matka Paulon kotiin on monen kuopan ja mutkan takana. Tie vain kapenee loppua kohden. Korkea elefanttiruoho kasvaa mutatien molemmilla puolilla. Kun käännyimme vielä kapeammalle ”lehmän polulle” ugandalainen ystäväni kysyi minulta: ”Milla, oletko varma, ettemme ole eksyksissä?”
”Mama mukwano”-äiti ystäväni, olen niin iloinen, että tulit minua katsomaan!” Sanoi Paulo toivottaen meidät tervetulleeksi. Ylpeänä hän näytti, miten oli oppinut kirjoittamaan muutamia kirjaimia ja numeroita. Kuvataululta hän osoitti kuvia ja sanoi, mitä ne olivat englanniksi. Pieni piirustus, jonka hän oli tehnyt, oli varmaan hänen ensi taidettaan.
Etsin silmilläni seinältä Paulon veistämää Jeesuksen ristiä. Se oli poissa. ”Paulo, missä sinun ristisi on?” kysyin häneltä. ”Tuhmat lapset tulivat ja nauroivat minun ristille. He ottivat sen pois ja polttivat sen. Mama, olin niin surullinen.” Sitten hän jatkoi: ”Mutta nyt minulla on uusi risti. Sain sen pikku kaupasta bussiaseman läheltä, kun olin palaamassa sairaalasta kotiin. Siinä on Jeesus ristillä ja se on tehty metallista – lapset ei voi sitä polttaa!”
Paulo kertoi, että sairaalassa ollessaan häntä säälittivät hänen potilastoverinsa, koska monet heistä olivat liian sairaita. ”Rukoilin heidän puolestaan, että Jeesus koskettaisi heitäkin. Mama, jotkut tykkäsivät, että rukoilin ja siunasin heitä. Muutamat antoivat minulle kiitokseksi jopa vähän rahaa. Arvaa, mitä ostin? Makaroonia ja ranskanperunoita!”
Yhtäkkiä tunsin käsieni olevan Paulon käsien välissä. Hän polvistui eteeni ja rukoili silmät suljettuina: ”Rakas Jeesus Kristus ja Jumala siellä taivaassa. Kiitos, että lähetit minun äidin tänne. Jumala, siunaa äitiäni ja hänen lapsiaan ja hänen koko perhettään. Kun siunaat Mama ystävääni ja pidät hänestä hyvää huolta, niin sitten hän jaksaa huolehtia ja rakastaa minuakin.”
Jotain kosteaa kellui silmissäni. Ihan varmasti ensi vierailulla vien Paulolle makaroonia ja ranskalaisia perunoita. Eniten hän kuitenkin tarvitsee rakastavaa syliä ja huolenpitoa.
”Puhdasta, Jumalan ja Isän silmissä tahratonta palvelusta on huolehtia orvoista ja leskistä, kun he ovat ahdingossa” Jaak.1:27
Macaroni and French Fries
The trip to Paulo’s home is behind many twists, turns and bumps on the road. The road gets narrower and narrower as you come closer. There is tall elephant grass growing on both sides of the road. When I turned to an even narrower “cow’s path” my Ugandan friend asked me: “Milla, are you sure we aren’t lost?”
“Mama mukwano” – “mother, my friend, I am so happy that you came to see me!” said Paul as he welcomed me. Proudly he showed me how he had learned to write a few letters and numbers. On a picture chart he showed me objects and told me in English what they were. A small drawing he showed me was probably his first work of art.
I looked for the cross of Jesus that Paulo had made. It was missing. “Paulo, where is your cross?” I asked. “Some bad kids came and laughed at my cross. They took it away and burned it. Mama, I was so sad.” Then he continued “but now I have a new cross. I bought it from a store near the bus station when I was returning home from the hospital. Jesus is on the cross and it is made of metal – now the kids cannot burn it.”
Paulo told me that at the hospital he felt sorry for other patients because many of them were so sick. “I prayed that Jesus would touch them. Mama, they liked that I prayed and blessed them. Some gave me money out of gratitude. Guess what I bought? Macaroni and French fries.”
All of a sudden I felt my hand between Paulo’s hands. He knelt down in front of me and prayed with his eyes closed. “Dear Jesus Christ and God in heaven. Thank you that you sent my mother here. God, bless my mother and her children and her whole family. When you bless Mama my friend and take good care of her, then she has the strength to take care of me and to love me also.”
Tears welled up in my eyes. For sure I will take macaroni and French fries when I visit him next time. Above all, he needs a love and someone to take care of him.
“Religion that God our Father accepts as pure and faultless is this: to look after orphans and widows in their distress” (Jas 1.27)
